Jos teitä tosissaan huvittaa kuulla niin ensimmäinen juttu minkä te varmaan haluatte tietää on, että onko tämä tarina jota nyt ryhdyn kertomaan tosi, onhan sitä paljon kerrottavampiakin tositarinoita.
Broidilla on hintaa. Se käy aina välillä pienellä valkoisella italialaisella systeemillä tervehtimässä koiraansa pieneläinten hautausmaalla. Nyt se on kolme viikkoa tyttöystävänsä kanssa Goalla.
Se käy kattomas sitä saatanan koiraansa siellä pieneläinten hautausmaalla joka viikonloppu, melkeen. Ja suurempina pyhinä se laittaa sinne haudalle kynttilän palaan. Se on just saanu sen italialaisen valkoisen systeemin alleen, jonka se pyöräyttää pieneläinten hautausmaan portille ja ottaa suurempina pyhinä hansikaslokerosta kynttilän ja käy sytyttämässä sen koiravainaansa haudalle.
Broidilla on nykyään hintaa. Ei sillä ennen. Se oli sellanen tavallinen kirjailija vaan, kun se oli himassa. Se oli se kun kirjoitti sen tajuttoman kirjan missä oli niitä novelleja, nimeltä Pusukala, jos te ette sattumalta tiedä mun broidia. Paras niistä novelleista oli ´Pusukala´. Se oli siitä yhdestä kaverista, joka veti kylpyammeesta tapin pois, kylpyammeesta, jossa oli pusukala ja pusukala kuoli. Se oli jotain ehdotonta. Nyt se on Hollywoodissa, se on myyny itsensä. Mitä mä vihaan niin sen uraa sen Pusukalan jälkeen. Älkää tulko puhuunkaan siitä mulle.
Minun oli päästävä pois. Saatava raitista ilmaa keuhkoihini.
Tarpeeksi on tarpeeksi.
Eikä kirja ole vieläkään valmis.
